Toivo on suomalainen ja virolainen miehen etunimi.
Toivo on tiettävästi ensimmäisen kerran käytetty etunimenä vuonna 1849, mutta se on ollut käytössä sukunimenä eri variaatioineen jo keskiajalta lähtien.
Nimi Toivo saattaa edustaa vanhempien toivoa lapselleen, mutta se on voinut olla peräisin myös 1. Korinttilaiskirjeessä mainitusta hyveiden kolmikosta (usko, toivo, rakkaus). Kolmikko Usko (usko), Toivo (toivo) ja Lempi (rakkaus) on saattanut saada vaikutteita venäläisestä nimikolmikosta Vera, Nadesda, Ljubov. Lisäksi Toivo on saattanut symboloida toivoa paremmista ajoista, erityisesti sortovuosien ja kansallisen heräämisen aikana, jolloin Suomen ja sen kansan tulevaisuus oli toivoa valoisampi.
Nimi saavutti suosiota jo varhain ja tuli muotiin 1900- ja 1920-luvuilla. Toivo löysi tiensä myös Viroon 1930-luvun alussa, jossa siitä tuli suosittu. Toivo-sanan pienennysmuodot, kuten Toivon ja Topias, ovat kietoutuneet toisiinsa, joten Toivo-nimisiä henkilöitä on kutsuttu myös nimillä kuten Topias ja Topi.
Toivo on ollut mukana suomalaisessa almanakassa vuodesta 1908 lähtien. Digi- ja väestötietoviraston tietojen mukaan vuoden 2019 loppuun mennessä Suomessa oli 56 597 miestä ja muutama nainen, joiden nimi oli Toivo. Nimi on erityisen yleinen 1900-luvun alussa syntyneillä.
Virossa oli 1. tammikuuta 2020 mennessä 2 031 Toivo -nimistä miestä, mikä tekee siitä 85. yleisimmän miehen nimen.
