Väinö on suomalainen miehen etunimi. Väinöä on juhlittu nimipäivänä 17. helmikuuta vuodesta 1908 lähtien.
Väinö ja sen harvinaisempi vastine Väinämö ovat kansallisromanttisen ajan nimiä. Ne ovat lyhennettyjä versioita Kalevalan päähenkilön nimestä Väinämöinen. Sana “väinä” tarkoittaa rauhallista kohtaa joessa.
Arkikielessä Väinöstä käytetään usein hellästi nimitystä Väiski. Väinöä nimiehdokkaana pohdittiin jo vuosina 1856 ja 1865. Se oli mukana myös Kansanvalistusseuran kalenterissa vuosina 1882-1883.
Vuoden 2019 loppuun mennessä nimi Väinö oli annettu 53 532 miehelle ja muutamalle naiselle. Lisäksi nimi on annettu 389 henkilölle kirjoitusasussa “Wäinö”.
Väinö oli suosittu nimi Suomessa 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Sen suosio hiipui vuosisadan jälkipuoliskolla, mutta uudella vuosituhannella Väinö on tehnyt paluun suosittujen suomalaisten nimien joukkoon. Vuosina 1960-1990 nimen sai vain 2 611 henkilöä, mutta pelkästään 2010-luvulla se annettiin 4 830 henkilölle. Nimen ääntäminen ja kirjoitusasu ovat tehneet siitä erottuvan, sillä nykyään suomalaisissa nimissä vältetään yleensä nimiä, joissa on ä ja ö
